Apua, mokasin pahemman kerran!

Kaikki meistä mokaavat joskus, ihan jokainen meistä. Se miten suhtaudumme mokiimme, vaihteleekin sitten melkoisesti. Joillekin pieni lipsahdus aiheuttaa päivien ahdistuksen ja itsesyytösten litanian, jotkut sättivät itseään idiootiksi hetken - ja unohtavat sitten koko jutun. Mutta mitä jos moka olisikin lahja?

Meidät on opetettu ajattelemaan, että epäonnistuminen ja kaikenlainen mokailu on pahasta - mokaamalla jonkun asian mokaamme itsemme. Oikeasti tämä ei ole totta. Epäonnistuminen tai jonkun asian mokaaminen ei tee sinusta tai minusta huonoa tai heikkoa ihmistä. Se kertoo ainoastaan siitä, että emme vielä osanneet jotakin riittävän hyvin, emme ymmärtäneet meille annettuja ohjeita, emme yrittäneet riittävästi, tai yksinkertaisesti joku muu oli parempi voittaessaan sinut tällä kertaa. Tai voihan myös olla, että tilanne tai tehtävä oli mahdoton juuri sinulle, juuri nyt. Mokaaminen ei tarkoita, että olisit epäonnistunut ihmisenä.

Mitä jos kääntäisimmekin ajatteluamme niin, että epäonnistuminen olisikin voimavara? 

Meillä on elämässämme hyvin erilaisia tavoitteita, elämän tilanteestamme riippuen. Kun asetamme tavoitteen, tulee meidän yleensä oppia jotakin uutta, jotta voimme saavuttaa tuon tavoitteen. Hyvin usein uuden tavoitteen saavuttaminen - onnistuminen - vaatii myös poisoppimista jostakin. Ja ihan yhtä usein olemme vanhojen tapojemme, tottumustemme armoilla, kun yritämme oppia uutta ja poisoppia jostakin. Totutut tavat istuvat syvällä meissä. 

Oppiminen ja poisoppiminen on itsensä kehittämistä. Onnistumiseen ja kehittymiseen kuuluu aina epäonnistumisia ja takapakkeja. Itse asiassa ilman niitä et voi kasvaa ihmisenä, kehittää osaamistasi, tai saavuttaa tavoitteitasi. Epäonnistumiset vahvistavat itsetuntemustasi; ne opettavat sinua tunnistamaan heikot kohtasi, ne kasvattavat sinussa kärsivällisyyttä ja opettavat sinulle myötätuntoa sekä armollisuutta itseäsi kohtaan. Ota moka ja epäonnistuminen siis lahjana elämältä. Tilaisuutena oppia itsestäsi jotakin arvokasta ja eteenpäin vievää. 

Miten oppia parhaiten omista mokistaan?

Pysähtymällä, reflektoimalla, analysoimalla omaa käytöstään. Mitä oikeastaan tapahtui? Miksi näin tapahtui? Miksi toimin siten kuin toimin? Oliko toimintani taustalla jokin tunnistettava asia? Väsymystä, stressiä, kiireinen aikataulu, jokin fyysinen tarve siinä hetkessä (kova nälkä), tai liittyikö tilanteeseen jokin muu paine, kuten erittäin epämiellyttävä ihmiskontakti? 

Kun alat ymmärtää käytöstäsi, avaat itsellesi mahdollisuuden oppia ja luoda uudenlaisia käyttäytymistapoja. Näin sinulla on mahdollisuus toimia vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa toisella tavalla. Voit jopa harjoitella vastaavia tilanteita mielikuivaharjoituksin, jolloin olet valmiimpi kohtaamaan vastaavan haasteen uudelleen. Tai ainakin sinulla on mahdollisuus toipua tilanteesta nopeammin, kun ymmärrät syy-seuraus suhteet omassa toiminnassasi.

Muista, että yksi epäonnistuminen, yksi moka ei määrittele sinua ihmisenä. Koskaan. Se ei estä sinua onnistumasta samassa tilanteessa tai samassa asiassa tulevaisuudessa. Yksi epäonnistuminen ei estä sinua saavuttamasta tavoitettasi. Moka on oikeastaan vain osa kasvuprosessiamme. Ja se, mikä erottaa onnistujat epäonnistujista, on yrittäminen uudelleen. Kyvykkyytesi sietää epäonnistumisia määrittää lopulta sen, mihin sinulla on mahdollisuudet. Älä siis lannistu pikkujutuista. Äläkä niistä isommistakaan.