Uskallatko tauottaa työpäiväsi?

Syytä nimittäin olisi. Aivoparkamme suorastaan huutavat taukoja ja hetken rauhoittumista - myös keskellä työpäivää. Harva meistä kuitenkaan tauottaa tai huokoistaa työpäiväänsä.

Seurauksena tauottomasta ähräämisestä aivomme ylikuormittuvat ja työtehomme laskee. Varsinaisia hälytysmerkkejä ovat tehtävästä toiseen pomppiminen (saamatta mitään aikaan), väsymys ja aivosumu, kyvyttömyys tehdä päätöksiä, sekä kova uupumus työpäivän jälkeen. Mutta tämänhän jo tiesitkin. 

Miksi meidän sitten on niin vaikea sisällyttää taukoja päiviimme?

Asiantuntijatyötä tekevistä ihmisistä 80 % kokee olevansa ylikuormittuneita työssään. Työelämä onkin useiden tutkimusten mukaan entistä intensiivisempää ja kiireisempää. Taukoja ei ehditä pitää, tai niitä ei haluta tehokkuuden nimissä pitää. Moni asiantuntijatyötä tekevä myös istuu päivät päästään palaveriputkissa ilman taukoja. Tasalta alkaa ja tasalta loppuu, pahimmillaan 5-8 palaveria päivässä. Miten ihmeessä olemme päästäneet työelämän tällaiseksi? Jossakin välissä olisi vielä vastailtava Teams-viesteihin ja sähköposteihinkin. Pitäisi myös ehtiä järjestämään itse muutama uusi kokous ja kirjoittamaan kokousmuistioita. Mutta muistanko enää iltapäivällä aamupäivän palavereissa käydyt keskustelut?

Aivomme kaipaisivat kipeästi taukoja työpäivän lomaan, mieluiten niin, että niillä olisi mahdollisuus käsitellä loppuun yksi asia kerrallaan. Vaikkapa niin, että palaverit olisivat 45 minuuttisia, jonka jälkeen olisi aikaa kirjoittaa kokousmuistio ja tehdä asiaan liittyvät seuraavat toimenpiteet - kuten varata tulevat palaverit. Näin aivoillamme olisi mahdollisuus käsitellä aihe kerrallaan. Ja itse palaverissa ei tarvitsisi multitaskata, vaan voisi aidosti keskittyä olemaan läsnä ja käymään keskustelua käsillä olevasta aiheesta. Palaverin ja omien muistiinpanojen jälkeen vapautuisi kapasiteettia kohdata taas uudet ihmiset ja uusi asia. Vielä parempi olisi, jos palaverien välissä ehtisi tämän lisäksi nousemaan ylös työtuolista ja vaikka liikuskelemaan hetken.

Moni kokee kuitenkin, ettei pysty tähän yksin - yksin on turha päättää uusista toimintatavoista, jos niitä eivät kollegat kunnioita. Asia vaatisikin toimenpiteitä myös työnantajilta. Käytännössä se tarkoittaisi palaverikulttuurin muutosta huokoistamalla niiden aikataulutusta. Mutta tämä tulisi toteuttaa - kuten kaikki tärkeä ja arvokas - johdosta lähtien. Työntekijät eivät tähän ryhdy, elleivät esihenkilöt yrityksen johtoa myöten näytä esimerkkiä. Se olisi myös lupa huokoistaa työpäiviä. En usko, että tästä seuraisi mitään katastrofia. Päinvastoin väitän, että meidän kaikkien keskittymiskyky paranisi selkeästi, mikä taas nostaisi työmme tuottavuutta.