Työelämään täytyy sopeutua - vai täytyykö?

Meille on aika tuttu ajatus, että työelämään täytyy sopeutua. Jo nuorena opimme ajattelemaan, että työelämässä on tietynlaiset pelisäännöt. Opiskelemme ammatin, haemme töitä, opimme työpaikan toimintatavat ja säännöt, ja myös totumme siihen, millä tavoin siellä toteutetaan asioita. 

Työelämässä täytyykin osata sopeutua. Työpaikalla ei voi aina tehdä kaikkea juuri niin kuin itse haluaisi. On yhteisiä tavoitteita, aikatauluja, asiakkaita, työkavereita ja asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa. Eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan.

Entä jos työelämään ei tarvitsisikaan vain sopeutua?

Usein huomaan miettiväni, olemmeko vieneet tämän ajatus- ja toimintamallin liian pitkälle. Olemme kaikki erilaisia ihmisiä. Siksi myös se, millainen työelämä tukee meidän hyvinvointiamme, on hyvin yksilöllistä.

Sinä voit kyseenalaistaa työelämäsi

Ajattelen, että työuran aikana olisi tärkeää pysähtyä välillä pohtimaan, sopiiko tämä työelämä, juuri tällaisenaan, juuri minulle? Ei ole tarkoitus kyseenalaistaa sitä, onko työelämä täydellistä. Sellaista tuskin on olemassakaan. Täydellisyyden tavoittelun sijaan on kuitenkin oikeutettua kysyä:

• Pääsenkö tässä työssä käyttämään niitä vahvuuksia ja taitoja, joita minulla on?
• Koenko tekemäni työn itselleni merkitykselliseksi?
• Voinko vaikuttaa omaan työhöni riittävästi?
• Saanko oppia ja kehittyä työssäni?
• Ovatko työni ja sen tekemisen tapa sopusoinnussa omien arvojeni kanssa?
• Onko työn sisältö minulle mieleistä?
• Sopiiko tämä työelämä yhteen muun elämäni kanssa?

Nämä eivät ole pieniä kysymyksiä. Ne ovat kysymyksiä siitä, millaista työelämää haluamme elää, sillä elämä ei ole jotakin, joka tapahtuu työn ulkopuolella, vaan kokonaisuus tästä kaikesta.

Entä jos työelämää voisi myös muovata?

Työ, joka sopi sinulle ennen, ei välttämättä sovi sinulle enää. Tässä on yksi työelämän haasteista. Me muutumme. Me kasvamme ihmisinä ja osaajina, me kehitymme ajattelultamme. Se, mitä tarvitsemme työltämme parikymppisenä, on hyvin erilaista kuin nelikymppisenä. Ja viisikymppisenä alamme arvostaa aivan erilaisia asioita.

Myös elämäntilanteemme muuttuu. Arvomme voivat muuttua. Kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Tapamme katsella maailmaa muuttuu iän myötä. Se, mikä ennen tuntui tärkeältä, ei ehkä enää tunnukaan olennaiselta. Siksi ei ole mitenkään kummallista, jos jossain vaiheessa huomaa ajattelevansa: "Tämä työ oli minulle hyvä joskus, mutta en tiedä, onko se sitä enää. Minusta tuntuu, että olen väärässä paikassa."

Se ei välttämättä tarkoita, että olet väärässä ammatissa tai väärällä alalla. Eikä se välttämättä tarkoita sitäkään, että sinun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sinä olet muuttunut. Ja silloin omaa työelämää on tarpeen tarkastella uudelleen.

Omannäköinen työelämä ei tarkoita työelämää sinun ehdoillasi

Omannäköinen työelämä on meille kaikille todella tärkeää, sillä se on hyvinvointimme lähde. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken pitäisi tapahtua juuri niin kuin sinä haluat. Työelämässä olemme aina tekemisissä myös muiden ihmisten ja ympäröivän maailman kanssa. Työllä on tavoitteet, työnantajalla omat tarpeensa ja asiakkailla omat odotuksensa. Omannäköisyys ei siis tarkoita sooloilua.

Omannäköinen työelämä on sitä, että tunnet itsesi riittävän hyvin voidaksesi rakentaa työelämääsi suuntaan, joka sopii sinulle. Kun tiedostat, mikä sinulle on tärkeää, missä olet hyvä, mikä sinua motivoi, ja millaisissa olosuhteissa pystyt tekemään hyvää työtä, pystyt myös paremmin arvioimaan omia vaihtoehtojasi. Joskus se voi tarkoittaa nykyisen työn kehittämistä enemmän itsesi näköiseen suuntaan. Joskus se tarkoittaa uudenlaisen roolin etsimistä työelämässä jo tutuksi tulleiden asioiden/alan parissa. Joskus se voi tarkoittaa kokonaan uuden suunnan etsimistä. Ja joskus myös sitä, että huomaat nykyisen työsi olevan sittenkin ihan hyvä, mutta tunnistat siinä jonkin hyvin ahdistavan elementin. Silloin kannattaa tutkia, voisitko vaikuttaa siihen.

Meillä on enemmän mahdollisuuksia kuin ajattelemme

Tässä onkin koko ajatuksen ydin. Kun ajattelemme, että työelämään täytyy vain sopeutua, asetamme itsemme automaattisesti sen kohteeksi, työelämän objekteiksi, jolloin työelämä, työnantajaorganisaatio, työyhteisö, työkaverit ja olosuhteet työpaikalla, sekä työmme sisältö määrittelevät, millaista työelämämme on.

Mutta jos kyseenalaistamme meistä ikäviltä tuntuvat asiat mielessämme ja ryhdymme aidosti toimenpiteisiin rakentaaksemme parempaa työelämää itsellemme, alkaa asioita tapahtua. Emme tietenkään voi vaikuttaa kaikkeen. Mutta voimme vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Voimme tehdä valintoja. Voimme ottaa asioita puheeksi. Voimme opetella uutta. Voimme kehittää omaa työtämme. Voimme sanoittaa osaamistamme. Voimme etsiä uusia vaihtoehtoja. Ja voimme ennen kaikkea pysähtyä tutkimaan, millaista työelämää haluamme elää. Kun tämä ymmärrys syntyy, on itselle oikeanlaisia valintoja helpompi tehdä.

Eli… sopeutuako vai ei?

En ajattele, että meidän pitäisi lakata täysin sopeutumasta ympäröivään maailmaan ja työelämään. Tämä tekisi meistä aika mahdottomia ihmisiä. Sen sijaan ajattelen, että sopeutumisen rinnalle tarvitaan toinenkin taito: kyky vaikuttaa omaan työelämään. Sillä työura ei ole vain joukko työpaikkoja ja tehtävänimikkeitä, joiden läpi kuljemme. Työelämä on osa elämäämme. Siksi on äärettömän tärkeää kysyä: Miten voisin rakentaa työelämää, joka sopii minulle? Ei täydellistä. Ei ongelmatonta. Vaan sellaista työelämää, jossa voin käyttää vahvuuksiani ja osaamistani, tehdä itselleni merkityksellistä työtä, toimia omien arvojeni mukaisesti, vaikuttaa omaan työhöni ja ennen kaikkea: voin hyvin.

Omannäköinen työelämä ei siis tarkoita sitä, että työelämän pitäisi sopeutua minuun. Se tarkoittaa sitä, että minä voin olla rakentamassa omaa työelämääni, toimia työelämän aktiivisena subjektina.

Mutta mistä aloittaa? 

Pysähtymällä ja kysymällä itseltään: Millainen työelämä olisi minun näköiseni?